soma pure

Kadonnut saukko

2007-07-04T23:31:00.000+03:00

Taalla sita ollaan, nimittain olemassa, tosin ilman aakkosia. Olen totuttelemassa uuteen tyopaikkaani, jossa joudun ensimmaista kertaa elamassani tyoskentelemaan ns. kuutiossa. Avotoimiston ihanuudet ovat jo tulleet osittain tutuksi: kaikki varmasti kuulevat jos puhelimessa ankyttaa tai lausuu vaarin, jollakin on nikiseva tuoli, toisella aanekas nappis. Olen yrittanyr hieman sisustella, jotta oma kolo tuntuisi kotoisammalta.

Uusi pomoni George on mainio ihmistietokone, jota tehokkaampaa ihmista en ole koskaan tavannut. Lauseet ovat jasenneltyja, ja han tarjoaa usein aluksi yleiskatsauksen siita, mita seuraava parin minuutin puheenvuoro tulee sisaltamaan. Uskomatonta on se, etta tahan pakettiin mahtuu myos lamminta huumorintajua ('wait a minute, I have to restart my CPU') ja ja ihan oikeaa valittamista siita, miten hanen alaisensa voivat. Olen loytanyt uuden valon!

Yritan tanaan lapaista ajokokeen ja saada Kanadanmaan ajokortin. Vaikka suomalainen ajokortti on ollut taskussa vuodesta 99, Kanadan oudot liikennesaannot ja kiireinen liikennemeininki saattavat aiheuttaa komplikaatioita. Olen todellinen sankari, jos saan sen pirun lapyskan tanaan. Muuten taytyy vierailla inssikeskuksessa useammin. Pitakaa peukkuja!

Äitiyslomapostaus

2007-06-21T11:11:00.001+03:00

Hei toverit,

hiljaista on ollut. Onko elämämme niin tapahtumatonta ettei siitä kykene mitään kirjoittamaan? Vai olemmeko niin kiireisiä, että muutaman rivin naputtaminen tuntuu ylivoimaiselta? Vai kenties päässä ei vaan pyöri uusia ajatuksia, ainakaan sellaisia joita voi sanoiksi pukea?

Tehdäkseni aloitteen palstan aktivoitumisen puolesta kerron teille jännittävän ja mielenkiintoisen kertomuksen byrokratiasta, johon odottava nainen törmää Helsingin sairaanhoitopiirin pyörteissä.

Raskauden aikana odottavan äidin kropan hyvinvointia seurataan monenlaisin keinoin; painoa, verenpainetta ja mahan kasvua tarkkaillaan säännöllisesti. Jokaisella neuvolakäynnillä myös pitää pissiä purkkiin ja näytteestä etsitään proteiinia ja sokeria (neuvolatäti etsii, itse ei tarvitse osallistua analyysiin). Jos sokeria tai proteiinia löytyy, seuraa jatkotoimenpiteitä. Omalla kohdallani sokeriarvot ponkaisivat pari viikkoa sitten pilviin. Jatkotoimenpide; sokerirasituskoe, jossa parin tunnin välein otetaan verinäyte ja juotetaan ällöltä maistuvaa sokeriliuosta. Jos arvot ovat tässä testissä koholla, todetaan äidillä jonkin asteinen raskausajan diabetes (googlatkaa itse, siitä löytyy dataa ihan liikaakin). Ja minullahan oli koholla, kaikki testatut arvot. Hyvästi Ben&Jerry's!

Tässä vaiheessa neuvola & terveyskeskus heittivät kädet ilmaan ja ilmoittivat, että nyt asia siirtyy äitiyspoliklinikan hoidettavaksi. Sain pari sivua ruokavalio-ohjeita (ei mitään uutta, sitä jäätelöä pitää tosiaan vähentää) ja toivotuksen että äitiyspoli ottaa yhteyttä, varmaan asap kun ollaan jo näin pitkällä raskaudessa. Minullahan on laskettuun aikaan enää runsas kuukausi.

Tässä vaiheessa kertomus muuttuu yksityiskohtaiseksi, koska verenpaineeni alkoi kohota tämän tehottomuuden edessä. Yrittäkää kestää, tai hypätkää suoraan loppupäätelmiin.

Parin päivän odottelun jälkeen neuvolatäti kehoitti soittamaan polille, kun kutsua jatkotutkimuksiin ei ollut kuulunut. Tein työtä käskettyä, ja jonotin puhelimessa 15 minuuttia äitiyspolin ajanvaraukseen (ajanvaraus on mahdollista arkisin klo 14-15, ja jonot on älyttömät). Vastannut kätilö kuunteli huoleni ja pyysi odottamaan hetken, hänen täytyy konsultoida asiasta jotakuta. Puhelin meni mykäksi ja hetken kuluttua puhelu katkesi kokonaan. Eikun uudestaan jonottamaan siis. 20 minuutin jonotuksen jälkeen sama kätilö vastasi, pahoitteli tapahtunutta ja sanoi, että diabetes-kätilö soittaa minulle vielä saman päivän aikana, ja varaa minulle ajan. Mihin, se ei vieläkään selvinnyt; mahdollisesti henkilökohtaiselle juttutuokiolle ruokavaliostani, ehkä vuorokauden verensokeriseurantaan polille - ei mitn hajua.

Eikä se koskaan soittanut.

Tänään aloitin prosessin määrätietoisesti alusta. Soitin äitiyspolin päivystykseen, josta kehoittivat soittamaan äitiyspolin jollekin toiselle osastolle. Antoivat numeron. Soitin sinne. Kehoittivat soittamaan suoraan diabeteskätilölle. Antoivat numeron. Soitin sinne. Kätilö vastasi, sanoi pitävänsä lähetettäni parhaillaan kädessään mutta oli vastaanotto kesken - hän soittaa minulle myöhemmin tänään.

Sitä tässä sitten odotellaan.

Ehkä vähän tyhmänrohkeasti en ole huolissani omasta terveydestäni tai edes PÄ:n hyvinvoinnista - mikään muu seuranta-arvo ei viittaa ongelmiin, paitsi tuo sokeri. Suvussa on diabetesta ja äidilläni on myös ollut raskauden aikana sokeriarvot koholla, ilman mitään seurauksia minulle tai veljelle. Jäätelön mässäämisen lopettaminen ei paljoa kirpaise, jos sillä varmistetaan että minä ja PÄ voidaan hyvin vielä kuukausi samassa kropassa. Mutta olen todella turhautunut tähän tehottomuuteen! Ja ettei kukaan tiedä mitään! Ja että näitä puhelinnumeroita joihin olen soitellut pantataan kuin valtionsalaisuuksia, vaikka niissäkään vastanneet ihmiset eivät ole tienneet mistään mitään! Tehotonta! Tyhmää! Resurssien haaskausta!

Tarinan opetus? Ei kai yhtään mikään. Jos jotain on tässä kuluneen 8 kk:n aikana oppinut, niin että julkinen sektori kaipaa rankkaa uudistuskonsultointia. Synnytysvalmennuksessa katsoimme 80-luvulta peräisin olevia VHS-videoita, käsin kirjoitettuja ja piirrettyjä piirtoheitinkalvoja ja esitekopioita, joista puolet sivusta ei ollut kopioitunut kunnolla. Internetin hyödyntäminen perustiedon levittäjänä vähentäisi ruuhkia neuvolan ja äitiyspolin puhelintunneilla ja kerran powerpointiksi tehty valmennusshow yhdenmukaistaisi valmennukset ja varmistaisi että kaikki asiat tulee käsiteltyä (omalta valmentajaltamme oli puolet kalvoista kuulemma kadonneet jonnekin). Katsoimme sitä huonompaa synnytysvideota, kun parempi oli hajonnut kovan käytön seurauksena. Niin voi VHS-formaatille käydä.

Netti on täynnä kaikkea raskaus- ja synnytyssälää. Erityisen aktiivisia ovat keskustelupalstat - mutta voi elämä mitä älyttömyyksiä sielläkin leviää. Parhaiten luottettavan tuntuista tietoa tarjoavat yksityisten firmojen sivut, jotka samalla promoavat omia tuotteitaan. Luulisi olevan julkisen sairaanhoidon intresseissä levittää edes jotain "virallista" tietoa asiasta, josta tiedottaminen neuvolan puhelintuntien kautta kuormittaa julkista puolta huomattavasti. Mikään ei ole niin neuroottinen ja altis pseudotiedolle kuin odottava äiti.

Ehkäpä jätän tämän vaahtoamisen tällä kertaa tähän. Lupaan postata ensi kerralla jotain ihan muuta kuin raskausläppiä. Kuten otsikko kertoo, täällä ollaan nyt äitiyslomalla. Aikaa on!

Erittäin leppoisaa juhannusta kaikille!

Keväästä, tyttökirjojen oudoista perhesuhteista ja naispappeudesta

2007-04-02T19:58:00.000+03:00

Tiedoksi muille mantereille; täällä on kevät. Linnut laulaa, leskenlehdet ja krookukset tunkee maan pinnasta läpi ja aurinko lämmittää. Ihmiset hokee toisilleen että "uskomatonta, maaliskuussa ei voi olla näin lämmintä" (ehkä me nyt lopetetaan kun on jo huhtikuu) ja hymyilee poikkeuksellisen paljon. Aurinko tekee ihmeitä.

*

Siinä Kzun vanhan kotitalon liepeillä, Munkkivuoren ja Pitäjänmäen välissä Talin golfkenttää reunustaa törkeän siisti pöpelikkö. Olen ruvennut hyötyliikkumaan työmatkoilla ja kävelen sen pöpelikön läpi bussille. Paljon korkeita havupuita ja autojen hurina sopivan kaukana. Siitä läpi tallustellessa iski ihan sellainen fiilis, että jos ois 20 vuotta pienempi, niin kirmaisi jo puiden välissä ja olisi Ronja tai Anna tai mitä ikinä kirjaa olikaan viimeksi tullut selattua (tehkää pikainen laskutoimitus; kyllä, minä ihmelapsi opin lukemaan 5-vuotiaana). Kaikki ne äänet ja tuoksut ja se kevään tunnelma sai nostalgiseksi. Niin kuin vaikka lahonnut puu. Penskana suoritettujen empiiristen kokeiden perusteella tunnistan sen tuoksun erehtymättä edelleen. Lahonnut vaalea puu - siitä sai ruokaleikkeihin kanaa. Koostumus oli jotenkin samanlaista. En ikävä kyllä muista enää miten ruokaleikkejä leikittiin, tai Ronjaakaan. Aika karua, ja niin aikuista.

Leikkien laatua muistellessani tajusin, että aika monet sankarittaristani ovat tulleet ikävistä perheoloista. Ronja nyt on onnellinen poikkeus, mutta se olikin ryövärintytär. Peppi - äiti kuollut ja isä hoiti hommansa etänä, Anna - orpo, Emilia - orpo, Neiti Etsivä - äiti kuollut, isä etsivä joka päästi hädin tuskin täysikäisen tyttärensä ties millaisiin vaaratilanteisiin, Viisikot - vanhemmat heivasi ne aina kesäksi jonnekin seikkailemaan rosvojen ja epäterveellisten ruokien keskelle, kaikki Anni Swanin hahmot - vähintään toinen vanhemmista kuollut, Pikku Naisillakin oli isä sodassa ja äiti vähän avuton... Tyttökirjojen, ja yleensä lasten tai nuorten kirjojen keskeinen elementti tuntuu olevan jotenkin kimurantti perhetausta, joka pakottaa lapsiparat pärjäämään omillaan. Eikä se meno ole tästä kauheasti muuttunut, miettikää nyt vaikka Harry Potteria.

Opettaako tällainen kirjallisuus lapset a) itsenäisiksi toimijoiksi ja ajattelijoiksi vai b) vieroksumaan vanhempiaan ja vaipumaan itsesääliin ja melankoliaan kun samaistuvat näihin karuihin oloihin joista sankarinsa tulevat? Onko tässä vain kysymys jostain "opetetaan lapset käsittelemään ikäviä asioita turvallisten mallien kautta"-ajattelusta? En keksinyt vastausta, ehkä tenttaan asiaa ammattikasvattaja-vanhemmiltani. Olenko itse näin onnistunut näistä kirjoista johtuen vai niistä huolimatta? (Tänään on pientä itseriittoisuutta ilmassa.)

*

Olen myös tuohtuneena seurannut poikkeuksellisen paljon palstatilaa saanutta naispappeus-keskustelua. Pastorimme voinee kommentoida tarkemmin asiaa, mutta tuntuu pöyristyttävältä, että valtiomme kanssa kimpassa toimiva instituutio voi sallia työpaikoillaan ilmeisen sukupuolisen syrjinnän. Luin viikonlopun hesarin juttua aiheesta ja kadehdin monien naispappien kommenteista kuuluvaa tyyneyttä ja anteeksiantavaisuutta (jossain toisessa yhteydessä sanoisin zeniläisyyttä), mutta samalla toivoin naispapeiltakin lujempaa otetta. Sanottaisiin suoraan että kyllä, vituttaa niin perkeleesti kun maa on täynnä patavanhoillisia idiootteja. Ja että tällaista ei enää suvaita, aika tulla 2000-luvulle luterilainen kirkko! Ei kai asenteet muutu jos niitä ei auteta muuttumaan. Vaikea uskoa, että naiset millään alueella voisivat saavutta tasa-arvoisuutta miesten kanssa niin kauan kun on mitään ammatteja joihin miehiä pidetään periaatteellisesti sopivampina? Erityisesti tällaisia "henkisen johtajuuden" pestejä.

...Mutta tässä uhoamisessa se taitaisi mennä metsään tämänkin uskonnon kaunein ajatus. Miten se meni, "niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet..?" Ei mikään helppo juttu, varmaan yhdellekään kristitylle.
Ehkäpä tästäkin syystä pysyn pakanana.

Vahingoista ja hyvästä musiikista

2007-03-12T09:42:00.000+02:00

Koska kaikki tietävät työpäivän viimeisen tunnin olevan sitä tehokkainta työaikaa, voin hyvin käyttää tämän toiseksi viimeisen tunnin blogeiluun.

Olen tänään löytänyt uudestaan parin vuoden takaisen tuttavuuden, BBC:n nettiradio 1extran. Aseman määritelmä on "new black music" eli painopiste on linjalla hip-hop - reggae - drum&bass ja mikä ikinä sattuukaan olemaan parhaillaan kuuminta hottia. Kuulin sieltä tänään Justiniakin, eli ehkä wannabe-blackit kelpaavat myös soittolistalle (Justinin uusi what goes around-biisi on kyllä erittäin laadukas). Aseman parasta antia ovat kuitenkin juontajat, jotka ovat Juuso&Peltsi pontessiin 3 ja vielä varustettuna ihanalla brittiaksentilla. Läpät ovat huonoimmillaankin levottomia ja aiheuttavat hyvää mieltä vaikka kuinka elämä ketuttaisi. Suosittelen!

***

Sitten ne kiintiöraskausläpät.

Lähes poikkeuksetta ensimmäinen kysymys jonka ikäisemme ihmiset esittävät, kun heille on kertonut pakana-äpärän olemassaolosta, on ollut "Oliko tää niinku vah... tai siis olittekste ihan suunnitellu tätä..?" Kysymys on täysin ymmärrettävä ja varmaan itsellekin tulisi tämä näkökulma ensimmäisenä mieleen jonkun toverin kertoessa vastaavia uutisia. Pikku hiljaa olen kuitenkin kyllästynyt kysymykseen ja ruvennut ehkä hieman loukkaantumaankin siitä. Tiedän että kysyjät eivät tarkoita mitään pahaa kysymyksellään; mutta taustaoletuksina tuntuu olevan aika ikäviäkin ajatuksia.

Vahinko-kysymys oli tullut taas esille, kun eräs tuttavapiiriimme kuuluva henkilö oli filosofoinut elämän monimutkaisuutta, ajan kulumista ja ihmisten suunnitelmia oman elämänsä varalle. Käytännön esimerkki oli löytynyt minusta. "Kun sithän voi käydä niinku Saaralle ja sattua vahinko; ja sit menee koko elämä ja suunnitelmat uusiksi." En ikävä kyllä ollut paikalla, tai ehkä ihan hyvä - olisin saattanut reagoida kommentiin väkivaltaisesti. Onneksi tuleva pummitäti oli ollut läsnä ja päässyt korjaamaan väärinkäsityksiä hieman diplomaattisemmin.

Voin ehkä vain syyttää itseäni; en ole pahemmin mainostanut pakana-äpärän suunnitelmallisuudesta, vaan tuohon vahinko-kysymykseen olen vastaillut jotain ympäripyöreitä, tyyliin "no ei me sitä yritetty estääkään...". En pidä mustavalkoisesta ajatuksesta, että lapset ovat joko vahinkoja tai sitten huolellisen ja aikataulutetun suunnittelun tulos. Varsinkin kun jälkimmäinen on käytännössä mahdotonta. Nykyään perhesuunnittelu on määriteltävissä "vahinkojen" estämiseksi, onneksi vain vähemmistö ihmisistä tarvitsee aikatauluja tai lisäapua lisääntymiseen. Lapsen saantia ei voi suunnitella projektina jolla on optimaalinen suoritusajankohta, budjetti ja aikataulu; muu elämä sopeutuu lapseen, ei toisin päin. Pakana-äpärää varten ei mitattu aamulämpötiloja tai laskettu kiertoja, menemättä enempää yksityiskohtiin suunnittelu oli siis toteutuksessa niin minimissä kuin voi olla. Tämä ei silti tarkoita etteikö lapsen saamisesta olisi käyty pitkällisiä rationaalisia keskusteluja, joissa esitettiin perusteluja puolesta ja vastaan. Puolesta voitti. Ja niistä vahingoista / suunnitelmista: Tuttavaparilla meni yli vuosi ennen kuin raskaustesti näytti positiivista. Meillä ei mennyt ihan niin pitkään. Kummat suunnitteli paremmin? Tai toteutti suunnitelmiaan paremmin? Kysymykset itsessään ovat mielettömiä.

Syitä sille miksi vahinko-kysymykset tai -oletukset ovat alkaneet tuntumaan loukkaavilta on muutamia. Minut hyvin tuntevien luulisi tietävän, että tällaisia vahinkoja en sallisi itselleni tapahtuvan tässä elämän vaiheessa. Vahinko sanana viittaa negatiiviseen asiaan, jonka tapahtumista ei ole pystytty estämään tai ennakoimaan. En pidä ajatuksesta, että ystäväni tai tuttavani pitäisivät minua ihmisenä, joka ei osaisi estää tai ennakoida tällaisia tapahtumia. Jos hymyillen kerron uutista, voiko asia olla negatiivinen, vahinko? Myöskin hämmentää, että vahinko-kysymyksen jälkeen kukaan ei ole suoraan kysynyt miksi haluamme hankkia lapsia nyt. Jos kysyjä ei ymmärrä päätöstämme, vaan olettaa tapahtunutta vahingoksi, luulisi perustelujen päätökselle kiinnostavan. Aihe on samalla tabu ja toisaalta tavattoman julkinen.

Voihan myös olla, että ne kuuluisat raskausajan hormonit sekoittavat päätäni ja tekevät minusta yliherkän kaikelle arvostelulle. Silti raskaus alkaa olla yhä isompi osa (ihan konkreettisestikin ;) minua, ja kaikki sitä koskeva keskustelu ja kommentointi koskettaa myös minua, suoraan. Siksi kuulisin mielummin suoria kysymyksiä kuin latautuneita varovaisia uteluita. Ja tietysti mahdollisimman vähän kolmannen osapuolen tulkintoja omasta tilanteestani, äyh.

No joo, pitkäksi meni tämä vuodatus. Loppukevennyksenä kerrottakoon, että potkuista päätellen pakana-äpärällä on ollut nyt parina päivänä hikka. Jos se perii ko. kyvyn äidiltään, odotettavissa on hienoja äänitehosteita kerrostalokaksioomme loppukesästä!

***

Hyvästä musiikista; Von Hertzen Brothers (Band of Brothers siis, ha-ha-haa...) oli keikalla valtsikan periodibileissä perjantaina. Ensimmäistä kertaa ikinä Vanhalla oli soundit kohdallaan. Oli aihettakin, veljekset olivat kuulemma tehneet soundcheckiä kaksi tuntia. Massiivisia proge-soundeja ja kaunista melankolinaa jaksoi kevyesti kuunnella pari tuntia. Parhautta oli etenkin bändin ammattitaito; saivat koko homman kuulostamaan niin helpolta ja kevyeltä, vaikka tuollainen setti ei päästä ketään helpolla. Joutunemme hankkimaan levyn ja menemään keikalle toistekin. Olivat rakentaneet myös törkeen makeat valot! Ja paljon savua!

Sumuinen Pukinmäki päättää tällä kertaa tähän.

On maailmassa monta ihmeellista asiaa

2007-03-07T21:22:00.000+02:00

Kuulinpas juuri mainion jutun Matin sedan vaimolta Margaretilta. Tarina kuulostaa toivottavasti todemmalta, koska osaan nimeta osan siina esiintyvista ihmisista. Margaretin sisko oli soittanut pari viikkoa sitten, ja kertonut etta hanestapa tuleekin isoaiti. No kappas, sanoi Margaret, ja kysyi etta milloin on laskettu aika. Vastaus kuului, etta kuuden viikon kuluttua. Selitys lyhyeen varoitusaikaan oli se, etta siskon tytto ei tiennyt olevansa raskaana ollenkaan, vaan oli mennyt laakariin, koska 'maha tuntui kovalta'. Tassa riittaa tietenkin paivittelemista (ja monia kysymyksia, joita en kehdannut kysya kahvipoydassa). Lopputulos on kuitenkin viela hauskempi, nimittain tyyppi X syntyi seuraavana paivana siita kun hanen olemassaolonsa oli havaittu! Siskon tyton aviomiehen piti soittaa taman toihin ja sanoa, etta juu, ei se nyt tule toihin kun me saatiin juuri vauva.

Oli uusilla vanhemmilla kuulemma ollut hieman jarjestelemista kaytannon asioissa. Ei ollut sankya, vaippoja, vaatteita, turvaistuinta jne. Nyt siskon tytto kuulemma yrittaa epatoivoisesti kelata, mita kaikkea on tullut mm. syotya ja juotua viimeisen 8 kuukauden (tai jotain, olen nyt aivan sekaisin naista laskutavoista!) aikana.

Ehka tarinan opetus on se, etta ei raskaana oleminen oikeasti tunnu yhtaan miltaan, vaan kaikki raskausmyytit ja niiden bustaukset ovat vain raskaana olevien naisten salaliitto!

mythbusting

2007-03-07T10:00:00.000+02:00

Nelosella on pyörinyt jo jonkin aikaa mainio sarja, jossa kaksi erikoistehostenörttiä testailee erilaisia urbaaneja legendoja (voiko ihminen räjähtää jos juo liikaa hiilihappopitoista juomaa ja ruokasoodaa? kannattaako luotisateessa mennä auton taakse piiloon? - vastaukset; voi, ja ei kannata). Sarja on opettavainen ja viihdyttävä, joten ajatus raskausajan mythbusterina toimimisesta on oikein hauska.

Arkipäivän tapahtumissa ei päästä tällä viikolla lähellekkään viime viikon huippua, mutta mainittakoon että Aki törmäsi myös rva presidentin suosimassa lähikaupassa Miss Suomeen. Ko. kauppa on siis oikea julkkissaalistamo! Jatkamme tarkkailua.

***

myytti 3. -aamupahoinvointi
Amerikkalaisista komediasarjoista poiketen pahoinvointia voi ilmetä ihan kaikkina vuorokauden aikoina. Aina (useimmiten?) kyse ei ole mistään välittömästä vatsantyhjennystarpeesta, vaan pelkästä kuvotuksesta, kuin olisi koko ajan krapula. Sellainen olo siis että oksentaminen helpottaisi, mutta ei ole tapahtumassa itsestään. Kun kohtaatte raskaana olevia naisia ja haluatte osoittaa olevanne skenessä (miksi!?), kysykää siis onko ollut paha olo - yleensä. Aamu on vain pieni tilastollinen huippu.

myytti 4. - potkut
Neuvolasta saadun norjalaisen opaskirjasen mukaan pakana-äpärä on täyteen pituuteen ojentautuessaan n. 18 cm pitkä ja painaa vähän päälle 220 g. - sellainen tax-free suklaalevy siis. Minulle hengaa vatsassani fazerin sinisen kokoinen tyyppi, ja suurimmaksi osaksi voin vain aavistella mitä se siellä tekee. Joko se potkii? Liikkuuko paljon? Ei mitään havaintoa! Jotain se aina välillä tekee, tai sitten mun vatsalihakset kramppailee kun uutta massaa kerääntyy outoihin paikkoihin. Kuvittelisi että tuollaisen liikkeet huomaisi selvästi, mutta ei muuten huomaa.

***

Tänään alkoi ennakkoäänestys ja muutaman viikon kuluttua selviää ketkä johtavat maata seuraavat neljä vuotta. Omat vaalimielipiteet pähkinänkuoressa:
- SAK:n tv-mainoksen hyllyttäminen oli tyhmä päätös. Poliittinen satiiri on hieno laji, jota tyhmä kansa ei näköjään vaan tajua.
- Vaalikoneet yksinkertaistaa liikaa, mutta toisaalta tuovat politiikka lähemmäksi arkea. Valtsikalaisen ympäripyöreästi; parempi kanssa kuin ilman.
- Ennen vaaleja pitäisi toitottaa selkeämmin, että äänestämisessä on kyse omien etujen ajamisesta. Kun kivan altruistiset ihmiset äänestävät muita kivan altruistisia ihmisiä, läpi pääsee kuitenkin myös häikäilemättömiä omien etujen ajajia, jotka tallovat altruistit (kuulostaa muuten joltain sukupuuttoon kuolemaisillaan olevalta eläinlajilta tuo altruisti, dodojen ja mammuttien sukua...) jalkoihinsa. Tai lopputuloksena on harmaata kompromissipolitiikkaa, joka ei vie ketään mihinkään suuntaan. Jälkimmäinen on tosin demokratian vakio-ongelma. Kuitenkin äänestämällä vahvasti "oman" ryhmän etuja ajavaa ihmistä saadaan ainakin väkevää keskustelua aikaiseksi, ja jos kaikki lähtökohtaisesti äänestävät oman etunsa puolesta, on lopputulos demokraattisen enemmistön etujen mukainen. Tämä on nyt aika kärjistettyä, mutta imho ei vastakkainasettelun, vaan hissuttelun aika on ohi.
Tästäpä tuli aika iso pähkinä.
- Varsinaisena vaalipäivänä äänestämisessä ei ole mitään erityistä tai juhlavaa. Äänestys, vaikuttaminen on parhaimmillaan kun sen tekee muiden arkipäiväisten askareiden lomassa, kauppamatkalla vaikka. Eikö vaikuttamisen pitäisi olla osa arkea?

***

Vielä lopuksi propsit vuoden parhaalle mainoskampanjalle. "Ihminen ja haahka. Samassa kusessa" Laatua! Ja takuulla herättää ajatuksia. Jossain noista puhuttiin myös sinisimpukoista, tsekkaa ulos Kzu jos et vielä ole bongannut!

Huhhahei ja Rommi ja Pulla

2007-02-28T05:19:00.000+02:00

Aivan mahtavaa, minäkin haluan olla ns. elämän vesseli! Ja huomaathan, rakas zraseni, että nyt on aika opetella naivit lällyversiot kaikista epäilyttävistä laulunsanoista. Minä esimerkiksi luulin pitkään, että Rommi ja Pulla ovat ystävykset, jotka pitävät ylenmääräisestä huhhahhein toistelusta. Ni.

Mielestäni on aivan paikallaan romuttaa raskausmyyttejä, joista mitä ilmeisimme 9 kuukauden kesto on vain yksi esimerkki. Maailmani muuttui jo aiemmin, kun kuulin ensikäden tietona, että kuuluisat potkut mahassa tuntuvat enimmäkseen ilmavaivoilta. Blaah. Odotan innolla, mitä kaikkea uutta me voimmekaan oppia seuraavan....20 viikon (?) aikana. Olen henkilökohtaisesti jo kokenut täällä komppipuolella ns. ihastusvaiheen, jossa keskitytään vauvanvaatteiden ostoaikeisiin, ja sympatiavaleraskauden, jossa menkat viipyilevät ihan piruuttaan vauvanvaatteiden ostohimonvuoksi. Olen toipunut jälkimmäisestä, mutta ensimmäinen on pahentumaan päin. Ne on vaan niin söpöjä!

Tänne rapakon taa ei kuulu hirveästi muuta uutta. Söin juuri pitasipsejä, jotka täten kruunaan maailman parhaimmiksi. Ovat vähärasvaisia ja maistuvat ihan pizzalle. En keksi parempaa yhdistelmää ruokamaailmasta.

Post Scriptum: Tulen kertomaan presidentinkiilaustarinasi ihan kaikille ihmisille, jotka tunnen. Se on niin hyvä, kiher. Saattaa olla, että juttu leviää jopa laajemmalle ja nopeammin kuin Suuri Raskausuutinen. Mene ja tiedä, mutta voimme kuitenkin kokeilla uutta ennätystä.

Kuinka kiilasin presidentin ja muita kertomuksia

2007-02-27T08:45:00.000+02:00

Pitkän tauon jälkeen olen päättänyt panostaa otsikoihin, niillä se lukijan huomio saadaan kiinnitettyä.

***

Koska kaikki kuitenkin jo tietävät että olen raskaana, voin ihan hyvin avautua aiheesta täälläkin. Jos hiljaiselo muiden somapurelaisten taholta jatkuu, tästä voi tulla raskausblogi, ja sitten sitä vasta kusessa ollaankin. Voin saman tien myydä sieluni pampersille ja painua helistimeen keskustelemaan muiden heinähellanlettasten ryhmän jäsenten kanssa. Syyttäkää sitten vain itseänne.

Joka tapauksessa pieniä huomioita raskaudesta teille muille, jotka ette vielä tätä siunattua tilaa ole kokeneet tai ehkä ette koskaan ole kokemassakaan. Teaserina voin paljastaa, että jos raskausjutut ei kiinnosta, tarina presidentin kiilaamisesta löytyy ihan tekstin lopusta.

Huomio 1. Raskaus ei kestä yhdeksää kuukautta, vaan lähes kymmenen. Ainakin sen laskukaavan mukaan, jolla on väliä. Kun toimii ihmisen alun asuntona, on pienemmillä aikajaksoilla suurempi merkitys, eikä kukaan raskaana oleva ei mieti monennellako kuulla ollaan menossa. Puhutaan viikoista. Niinpä se raskausblogeissa ja -kirjoituksissa näkyvä rv (=RaskausViikko) tarkoittaa monennellako viikolla raskaus on parhaillaan menossa. Ja raskaus lasketaan alkaneeksi, hieman nyrjähtäneesti, tulevan äidin viimeisimpien kuukautisten alkamispäivästä. Tuohon päivämäärään lisätään 40 viikkoa (HUOM, 40 vkoa = 10 KUUKAUTTA) ja meillä on la, eli Laskettu Aika. Todellisuudessa hedelmöittyminen tapahtuu keskimäärin pari viikkoa edellisten kuukautisten alkamisen jälkeen, mutta kun sitä ajankohtaa on niin vaikea määrittää (riippuu ovuloinnista ja siitä miten sissejä siittiöt on). Todellisuudessakin raskaus kestää siis noin 38 vkoa, eli 9½ kuukautta.
Ja niiden viikkojen merkintäkaava (esim. meitsillä nyt) on rv 17+4, eli 18. raskausviikko menossa. Multa meni pari rv:tä tämän setvimiseen...

Huomio 2. Kaikki on täysin uutta. Huolimatta laajasta lukemisesta ja muusta tiedon hankinnasta juuri mikään tässä touhussa ei ole tuttua. Onneksi kroppa tuntuu tietävän mitä tehdä, mutta en välttämättä osaa tulkita edes sitä oikein. Esimerkki: Olin viikonloppuna flunssavatsatautimigreeni-kohtauksessa, ja soitin terveysneuvontaan (mahtava palvelu muuten) kysyäkseni mitä kantsis tehdä. Täti oli oikein ystävällinen, avulias ja asiantunteva, mutta halusi myös mm. tietää onko ollut supistuksia. Täh. En minä tiedä. Ei ole koskaan ollut. Kai. Vatsaan sattui välillä, mutta että supistaako.. Paha sanoa. Täti käski ottaa lisää parasetamolia ja soittaa lääkäriin aamulla jos ei parane. Paranihan se.

Näin, olkoon siinä tämän kerran raskausvuodatukset.

***

Täällä on kevättä ilmassa. Aamu-unisena ulos astuessa oli miellyttävä huomata että on valoisaa ja jotenkin keväisää. Hetki vertautui päässäni eilisiltaiseen kokemukseen porkkanasta, jonka söin iltapalaksi; kokemus jonka odotin olevan ainakin lievästi epämiellyttävä, olikin positiivinen yllätys. Maukas porkkana, miellyttävä työaamu.

(Vertaus tuntui aamulla osuvammalta kuin nyt kirjoitettuna, mutta jääköön tuohon.)

***

Ja sitten. Kuinka kiilasin presidentin. Klassikkomateriaalia jo syntyessään.

Olimme eilen E. Kiisbergin kanssa parantamassa maailmaa Korjaamolla, ja matkalla kotiin pistäydyin lähikaupassa. Kassalle mennessäni lehtihyllyn eteen oli parkkeerannut kärrynsä ja itsensä joku töölöläisrouva, joka ei kassan "täällä on vapaa kassa" huhuilusta huolimatta liikkunut mihinkään. Hieman tuskastuneena (Big Love oli alkamassa) rykäisin ja sanoin "anteeksi" tädille, joka hätkähtäen väisti ja sanoi "anteeksi, menkää vain" (huomatkaa teitittely!) Niinpä marssin vapaalle kassalle ja tajusin samalla että rouvan profiili ja ääni kuului... Kenellekkäs muulle kuin rouva tasavallan presidentille. Meidän lähikaupassa! Tavaroita pakatessani varmistelin vielä havaintoa kun rouva presidentti tuli perässäni samalle kassalle. Mukana ollut turva..henkilö? (naispuolinen), pakkasi presidentin ostokset presidenttikahvipaketeista tehtyyn kauppakassiin. Mahtavaa.

Ja eikun soittoa seiskaan, kyllä tällä tarinalla tienataan!

Joulukalenterit

2006-12-21T10:58:00.000+02:00

Joulukalentereista on ehkä vähän myöhäistä turinoida, mutta kun muutenkin tänä vuonna joulu tuntuu tulevan vähän viime tinkaan, ehkä se odotuskin voidaan kuitata tässä.

Netissä parhaita kalentereita ovat Radio Helsingin viimevuotinen Studiomogakalenteri (karseasta nimestä huolimatta hauska ja informatiivinen pläjäys radiotoimituksen arjesta) ja tämänvuotinen Legendajuttukalenteri. Kyllä näiden kanssa kelpaa odottaa aattoa.

Oma kotikalenteri on perinteinen partiolaisten joulukalenteri, joka on ollut niin poikkeuksellisen surkea tuotos, ettei se ansaitse edes linkkiä. Aivan käsittämättömiä kuvia (esim. mitä tekemistä sitruunalla on joulun kanssa nimim. Kysyn Vaan?) ja kuvat eivät edes ihmeemmin sovi taustaan, mikä on ollut yleinen laadun tae partiolaisten kalenterissa. Luukun avaaminen on joka aamuinen pettymys.

Firman pikkujouluissa voitin OKI-visassa (älkää edes kysykö) Muumi-suklaakalenterin. Avasin toiveikkaana ensimmäisen luukun, mutta järkytys oli suuri. Vaikka pisteitä voi antaa runsaasta kuvamäärästä (luukun sisäpuolella muumi-kuva, ja suklaan takana vielä kuva suklaan esittämästä asiasta), niin suklaa oli niin kauheaa pahvista mössöä, ettei sitä kykene ihminen syömään. Nykyään kalenteriin on kiinnitetty post-it-lappu "Varoitus: Pahaa suklaata! Käytettävä vain hätätilanteissa." Hätä ei ole ollut suuri. Kahta lukuunottamatta luukut ovat kaikki kiinni.

Kaikkien aikojen paras joulukalenteri on Albertinkadulla availtu Jasso-joulukalenteri, josta ei netin syövereistä nyt löytynyt edes fotoa. Se oli mahtavaa tavaraa!

Testi

2006-12-15T13:21:00.000+02:00

Blogger on jumitellut minulle viime aikoina, mistä johtuen täällä ei ole nähty huiseja matkakertomuksia tai tavanomaisia tajunnanvirtoja.

Koska tämäkin postaus saattaa jäädä bugiksi, tyydyn vain mainostamaan tämän viikon hauskinta juttua: www.HornyManatee.com Tsekatkaa sivu ja ymmärrätte mistä on kyse. Voi Conan, missä olisimmekaan ilman sinua!

Ja tietysti hyvää joulunodotusta kaikille!

Ei, en ole kuollut, vaikka aivoni jättivät minut

2006-11-25T12:51:00.000+02:00

Tervehdys toverit virtuaaliympäristössä!

Koska olen paiskinut viimeiset kaksi kuukautta täysin merkityksetöntä ja suorittavaa työtä, ovat aivoni viimeinkin ottaneet hatkat. En pysty enää ajattelemaan muuta kuin syömistä ja nukkumista. Silloin, kun syön, haluan nukkumaan. Ja kun herään, haluan vain syödä. Valitusgeneraattorini tuottaa silmänräpäyksessä suunnattoman määrän valivali-juttuja... Poikkeuksen tähän toi pelastava haltiakummi Zra kuluneella viikolla. En edes muista, milloin viimeksi olisin ajatellut IHAN OIKEASTI jotain. Mutta niin vain Tuomas Akvinolaisen jumalatodistuksen kriittinen pyörittely sai vipinää meikäläisen yläkertaan.

Mutta asiasta kukkaruukkuun.
Oletteko koskaan lukeneet scifi-teosta nimeltä Fahrenheit 451? Siinä suurin osa kansasta turrutetaan huumeilla ja huonolla viihteellä täysin vihanneksiksi, sillä yhteiskunnalle ei ole käyttöä niin suurelle ihmismäärälle: Älyä vaativaa työtä löytyy vain pienelle joukkiolle.
Olen miettinyt, onko tämä aika jo käsillä? Uutislehti 100 raportoi nimittäin eilen, että kaikkien huumeiden katuhinnat ovat laskeneet. Lisäksi lääkärit määräävät mielialaan vaikuttavia mömmöjä kai vuosi vuodelta enemmän. Ja TV:stä tulee - Suomessakin - lähinnä kukkua, jota kuitenkin on IHAN pakko katsoa... Joku voisi todeta, että tämä on täysin perusteita vailla oleva salaliittoteoria, jonka laatija on pahimmassa tapauksessa psyykkisesti epästabiili. Olisin väittäjän kanssa aivan samaa mieltä, mutta joskus on hauska miettiä, kuinka 1960-1970 -luvuilla kirjoitettujen scifi-kirjojen "ennustukset" ovat toteutuneet. Esim. Asimovin säätiösarjan monet tekniset vempaimet ovat meille ihan arkipäivää. :D Nyt vain odotetaan Star Trekin aikaa, jossa voimme hyppiä madonreikien läpi ajasta, paikasta ja ulottuvuudesta toiseen. Ihan niinku William Shatnerkin! Mä haluaisin ehdottomasti myös semmoisen punaisen pikkupikkukoltun, jossa ei voi edes kumartua. Mitenköhän tuntemattomien planeettojen kartoitus onnistuu sellaisessa???

Nyt kun jouluun on enää kuukausi, on ihanaa, kun kauppakeskukset ovat raahanneet ever so tyylikkäät muovikuuset jokaiseen kulmaan kera jouluvalojen. Jo viime viikonloppuna ruokakaupassa sai kuunnella vain joululauluja.
Kerran yksi työkaverini kyllästyi niin totaalisesti vaatekauppamme taustamusiikkiin, että väänsi äänet kokonaan pois päältä. Kukaan ei huomannut yhtään mitään, mutta voi sitä siunattua hiljaisuutta!

Ilmoitus Annons

2006-11-14T03:24:00.000+02:00

Tulen Suomeen 20.1.2007 ja lähden takaisin 6.2.2007, näillä näkymin. Merkatkaa kalenterihin!

Ajatuksia kvanttifysiikasta, subjektiivisesta aikakäsityksestä ja jumalasta

2006-11-14T02:30:00.000+02:00

Epäilen, että meidän kvanttimme kietoutuivat (ks. tuonnempana, quantum entanglement), koska minullapa sattuu olemaan asiaa subjektiivisesta aikakäsityksestä ja subjektiivisesta todellisuuskäsityksestä siinä siivellä. Ihastuin myös muumipappamaiseen otsikointityyliin. Hyvä Zra! Sain juuri luetuksi Moominpappa's Memoirs, petturimaisesti englanniksi. Erinomainen kylpykirja, voin suositella lämpimästi: sopii mainiosti vaniljakermakakun tuoksuiseen (!) kylpyatmosfääriin.

Olemme päättäneet juuri kuuden DVD:n urakan nimeltä What the Bleep - Down The Rabbit Hole. Kyseessä on kvanttifysiikkaa ja todellisuutta pohdiskelevan dokumenttisarjan kakkososa. Ensimmäisen dokkarin, What the Bleep Do We Know, näin viime syksynä täällä ollessani, ja se oli jo melkoista kyytiä. Down the Rabbit Hole totaalisesti räjäytti potin. Dokkareissa mm. kvanttifyysikot, neurokirurgit, matemaatikot kertovat todellisuuden kummallisuudesta.
Kvanttiteorian mukaan, ja minähän en sitten ole fyysikko, joten älkää naulitko seinään jos selitän puuta heinää, kaikki partikkelit ovat olemassa rajattomissa todennäköisyyskentissä, eli esimerkiksi ysittäisellä atomilla ei ole tarkkaa sijaintia. Se voi täten sijaita useammassa kuin yhdessä paikassa samaan aikaan, ja vasta kun yhtälöön liitetään havainnoitsija, sen erilaiset mahdolliset sijainnit suppenevat yhteen ainoaan. Kvanttilaboratorioissa on havainnoitu (jollakin epäsuoralla tavalla!) maksimissaan 60 atomin kasan olevan useammassa kuin yhdessä paikassa samaan aikaan. Tästä voidaan päätellä, että todellakin, maailma siten kun koemme sen, katoaa joka kerta kun suljemme silmämme. Aivomme toimivat siis niinsanottuna todellisuussuodattimena, joka päästää vain opitun todellisuuden läpi (niin, mihin katosi mm. mielikuvitusystäväni Mohmo, joka oli aina yhtä hyvää seuraa!?).
Eikä siinä vielä kaikki, kvanttifysiikan mukaan aika on vain neljäs ulottuvuus. Tämä tarkoittaa sitä, että ajalla ei ole definitiivistä suuntaa, eli on täysin mahdollista olla yhteydessä niin tulevaisuuteen kuin menneisyyteenkin. Ajatelkaapa! Tätä ilmiötä on tutkittu mm. seuraavanlaisella kokeella: koehenkilölle näytetään tietokoneen arpomia kuvia pilvenhattaroista ja nauravista lapsista jne. Tietokoen arpoo satunnaisesti kuvaruudulle jonkun kammottavan kuvan, esimerkiksi silvotusta ruumiista. Kun koehenkilön kaikkia refleksejä on seurattu tarkasti, ja on havaittu, että kammottavan kuvan reaktio voidaan mitata etukäteen. Tämä on selitetty kvanttifysiikan avulla siten, että koehenkilön aivoilla on mahdollisuus tietää ennakkoon kuvan ilmestyminen, eivätkä aivomme ole sidottu pelkästään tähän hetkeen.
Dokkareissa esitellään liuta edellämainitun kaltaisia kokeita, ja lisäksi kaikenlaisia hassuja tuloksia, jotka viittaavat siihen, että on mahdollista vaikuttaa omaan todellisuuteensa, niin nykyhetkessä, tulevaisuudessa kuin menneisyydessäkin. Näiden aivosoluja kutkuttelevien tiedonmurujen lisäksi dokkareissa pohditaan ihmisen, todellisuuden ja jumalan suhdetta. Haastatellut kvanttifyysikot ovat lähes kaikki sitä mieltä että jumaluus on universaalinen yhteys kaikkien partikkelien välillä, joka on mahdollista kokea. Täten esimerkiksi Buddha olisi valaistunut ymmärtämällä maailmankaikkeuden ykseyden. Partikkelien välillä on havaittu ajasta ja paikasta riippumattomia vuorovaikutuksia (quantum entanglement), ja teoriassa esimerkiksi kaksi atomia eri puolilla maailmankaikkeutta voivat olla liitoksissa ja kokea samanaikaisesti jonkin ilmiön. Mitä sanoo Pastor tälläisesta yksilön omaan kokemuspohjaan sidotusta jumalkäsityksestä? Ei sovi kirkon näkemykseen?

Jäntskää juttua. Dokkareissa esiintyvien tiedemiesten ja muiden henkilöiden uskottavuudesta voidaan tietenkin keskustella, mutta oli miten hyvänsä, ajatusleikki on kokemisen arvoinen.

Matkasuunnitelmia sekä havaintoja lähes 30-vuotiaista miehistä ja subjektiivisesta aikakäsityksestä

2006-11-11T19:29:00.000+02:00

No niin! (No niin, no niin, no niinno, niinnoniin...) Ahhahhaa, akateemista juomalauluhuumoria, olenpas hauska. Aina kannattaa aloittaa bloggaus vitsillä.

Samalla voi paljastaa, että seuraava bloggaus ei sisällä mitään suuria ajatuksia tai oivalluksia, vaan lähinnä väsyneen hilpeää tajunnanvirtaa.

***

Ylenpalttisesta ketutuksesta selviämiseksi on useita keinoja. Päihteet on yksi suosittu vaihtoehto, liikunta, jos jaksaa sellaista vääntäytyä harrastamaan, on kanssa hyvä. Minä päätin lähteä Lontooseen. Olo parani heti.

(Oikeastaan olo parani jo aikaisemmin, kun Kalle lainasi 3 tuotantokautta Gilmore Girlsejä. Mutta siitä lisää tuonnenpana).

Lontooseen pitää mennä koska se on upea historiallinen ja eläväinen kaupunki, ja olen viimeisen 7 vuoden aikana kotiutunut sinne hämmästyttävän hyvin. Tällä kertaa olen lähdössä kisasisko Sannan seuraksi, joka menee työmatkalle Lontooseen. Firma maksaa hotellihuoneen kahdelle, ja olisi sääli jättää mahdollisuus yöpyä neljän tähden Hiltonissa Lontoon keskustassa käyttämättä. Lennän halpalennoilla Tampereelta, mutta aion ottaa kokemuksen seikkailun kannalta. Lukea tenttikirjoja Stanstedin lentokentällä aamuneljältä odotellessani koneen lähtöä kotiin, tiedättehän.

Ja ihan vain todistellakseni kuinka kosmopoliitti olen, mainittakoon vielä, että mennään Akin kanssa seuraavalla viikolla viikonlopuksi Berliiniin moikkaamaan Elinaa ja Anttia. Berliinissäkään ei ole oltu muutamaan vuoteen, joten hauskaa päästä lähes natiivien vieraiksi. Tällä kertaa on mentävä ainakin siihen tv-torniin, jonka nimeä tai sijaintia en just nyt muista, mutta on siellä entisen idän puolella. Laitan kuvia ja linkkejä reissun jälkeen.

Matkustaminen on mahtavaa. Minulle pelkkä lentokoneeseen pääseminen on aina hieno hetki. Helposti lähtee fiilistelemään sitä konkreettista maailman pienenemistä, minkä matkustaessa kokee, ja vaikka Euroopan sisällä reissatessa ulkoiset erot ovat suhteellisen olemattomia, on Lontoon ja Berliinin monikulttuurisuus virkistävää vaihtelua Helsingin harmaaseen syksyyn. Myös ihan uskomatonta; lentoni Lontooseen maksavat saman verran kuin menopaluu Kuopioon (VR:n opiskelijahinta).

Matkustaminen on yksi parhaista asioista mitä tiedän. Ja kun vielä elää tällaista sekaopiskelijaelämää, voi tempaista viikonlopun Lontoossa viikon varoitusajalla. Ah. Sinne katosi angsti venyvästä valmistumisesta!

***

Niistä Gilmore Girlseistä. Eipä oikeastaan muuta, kuin että viikon sisällä olen katsonut 2½ tuotantokautta GG:tä. Osaan tunnusmusan ulkoa (molemmat äänet), ja opettelen puhumaan yhtä nopeasti kuin Lorelai. Kun saan vielä jonkun käsikirjoittamaan yhtä nokkelia sutkauksia, minusta tulee todella ärsyttävä. Hämmästyttävää kyllä, myös Aki on GG-koukussa. Meillä on siis yhteinen harrastus, ja koska se on niin säälittävä, olen valmis ottamaan vastaan loputtomasti ansaittua dissausta. Olkaa hyvä.

***

Lähes 30-vuotiaat (akateemiset) miehet. Nyt tarkoitus ei ole loukata ketään, mutta pakko kirjata pari havaintoa ylös:
- valmistumattomuudesta johtuva ahdistus, toisaalta suuri tarve olla vielä nuori, villi ja vapaa
- tarve olla myös aikaansaava ja menestyvä, mikä ei sovi yhteen valmistumattomuuden kanssa, "Tässäkö mun elämä oli" ja "musta ei enää voi tulla mitään"-henkiset ajatukset
- kyllästyneisyys satunnaisiin suhteisiin, mutta kyvyttömyys ja haluttomuus pyrkiä kestävämpiin parisuhteisiin
Erittäin, erittäin kärjistettyä, mutta jotenkin näissä esimerkkitapauksissa vain yhdistyy suuri halu täyttää jotkut (yhteiskunnan? äidin? kavereiden?) asettamat vaatimukset, ja toisaalta löytää oma itsensä ja se oma juttu. Ovatko akateemiset nuoret aikuiset miehet kriisissä? Olen ollut niin keskittynyt ratkaisemaan akateemisten nuorten aikuisten naisten kriisiä (valmistuminen-ei pätkätyö-äitys-parisuhde), että tämä miesten angstaaminen yllätti. Mikä niitä vaivaa? Eikös me kaikki kuitenkin olla täällä vain tekemässä Hyvä Elämä itsellemme?

(välttääkseni hedonismi-kritiikin ilmoitan, että Hyvä Elämä on nyt isoilla alkukirjaimilla, koska se viittaa aristoteliseen käsitykseen hyvästä elämästä, joka on vähän jalompaa meininkiä kuin perus omien tarpeiden tyydyttäminen.)

***

Subjektiivinen aikakäsitys. Tästä oli joku rakentava ajatus, mutta koska se ehti otsikon kirjoituksen jälkeen kadota, joudun jättämään läpän lyhyeen. Otsikko on kuitenkin sen verta kiva, etten viitsinyt aihetta kokonaan editoida pois.

Ajatus lähti jotenkin siitä, kun luin Elinan (sama kuin yllä) blogia, jossa tuntui tapahtuvan koko ajan tosi paljon. Mietin että miten se ehtii. Miten se jaksaa (tämä sama ajatus tulee mieleen monen kaverin elämää seuratessa)? Sitten totesin, että kyllähän elämässä tapahtuu paljonkin, mutta moni juttu menee rutiinina ohi, eihän sitä arkea fiilistele, niin kuin sanan todellisessa merkityksessä. Vaikka ehkä olisi syytä.

Kiusaan Akia usein siitä, että se merkitsee hetkiä ehkä historian opiskelijalle tyypillisellä tavalla. Huomioi asioita ja tilanteita sillä ajatuksella, että nämä pitää muistaa, nämä ovat ainutlaatuisia ja poikkeuksellisia hetkiä. Minä vänkään, että jokainen hetkihän on ainutlaatuinen, poikkeuksellinen, eroaa menneestä ja tulevasta. Se perinteinen samaan virtaan ei astuta kahdesti-ajatus. Joten kaikkia hetkiä tulee kohdella yhtäläisellä huomiolla eikä väkisin esikirjoittaa omia muistelmiaan. Onhan siinä eroa; muistaako jonkun hetken siksi, että se oli niin ainutlaatuinen, merkityksellinen, poikkeava vai siksi, että painoi sen mieleensä tapahtumahetkellä ajatellen, että tämän muistan ainutlaatuisena ja merkityksellisenä. Äh.

Ajatus vähän katkeilee, mutta ehkäpä yritäin vain vetäistä tästä jonkun pointin. Elämä on subjektiivinen kokemus, josta kannattaa vain ottaa kaikki mahdollinen irti silleen luontevasti, eikä väkisin vääntäen hallita kokonaisuutta tai angstata hallinnan puutteesta (päivän itsestäänselvät latteudet, kaikki yhdessä paketissa!) Joo.

***

Lähden nyt tapaamaan Lissua, joka juuri palasi Karthagosta. Toivottavasti se on vihdoin tuhottu, hiphei!

Yleistä syysjurnutusta

2006-11-02T10:36:00.000+02:00

Ilmeisesti olen ollut vittuuntunut ja pahantuulinen vasta joitain päiviä, mutta tuntuu siltä kuin olisin ollut tällainen aina. (Aika normaali tunne kun ottaa päähän, eikö?)

Vaikka ulkona on vaihteeksi valoisa, kirkas pakkaspäivä en oikein jaksa innostua siitäkään. Ihan sama, kohta siellä sataa taas ja on loskaa ja räntää.

Eilen olin kielioppinatsi proseminaarissa ja sain kaikki rakastamaan itseäni. Kotona siivosin kiukusta tuhisten omia jälkiäni ja harmittelin ettei Aki ollut kotona, jotta olisi ollut joku jolle tiuskia. Bussissa päätin, että jos joskus hankin lapsia, tyttöjä ne eivät ainakaan saa olla, koska mikään, mikään ei ole rasittavampaa kuin lauma 7-vuotiaita tyttöjä koulupäivän jälkeen. Ei niitä minun kotiini, koskaan!

Mikään ei nyt innosta, kiinnosta, sytytä, motivoi.

Minun ja maailman välissä on ongelma, negatiivinen filtteri jonka läpi me suodatumme toisillemme.

Eli jos kuullaan tai tavataan, älkää hämmästelkö äkeyttäni. Kunnes keksin kuinka filtteri vaihdetaan, jurnutan maailmalle ja pelaan CIV II:sta. CIVin maailma ja minä ymmärretään toisiamme todellisuutta paremmin.

Pehmobakuja

2006-10-28T01:38:00.000+03:00

En tiiä oonko pitkään aikaan nähnyt mitään niin söpöä kuin tämän pienen ja karvaisen mahakivun. Katsokaa nyt miten ihanan isot silmätkin sillä on. Mahakivun kavereihin voitte tutustua täällä. Lahjoitin jo työkaverin lapsille flunssan ja lutikan. Ajattelin, että kuppa olis kiva, mutta voisi mennä väärään kurkkuun. Ei sitä koskaan tiedä, miten vanhemmat haluavat seksuaalivalistaa pieniä lapsia.

Löytö

2006-10-18T20:34:00.000+03:00

Syy elää.

viihde vs. tiede

2006-10-17T18:32:00.000+03:00

Jos tieteenfilosofiasta tehtäisiin samanlainen E!Entertainment-jakso kuin Jennifer Lopezista (selostus siitä missä kaikkialla rakas J. Lo on ehtinyt seikkailla elämänsä aikana, kerraten koko jakson tapahtumat noin. 5 min. välein ja korostaen äänitehosteilla, väreillä ja uudelleennäyttelemisillä olennaisia kohtia "Tässä ravintolassa J.Lo ja Puff Daddy erosivat! Näin J.Lo jätti pihvinsä syömättä koska oli niin järkyttynyt!" - kuvaa keskeneräisestä pihvistä, tummahiuksinen tyttö pää painuksissa ruuan ääressä) ...Niin mä pärjäisin tieteellisessä selittämisessä tosi hyvin.

Kadonnut Saukko

2006-10-10T05:14:00.000+03:00

Vilpittömät pahoitteluni pitkästä hiljaisuudesta. Olen tehnyt julmetun paljon töitä viimeisen kuukauden aikana, eikä vapa-aikaa ole liiemmälti jäänyt. Pienet muruset olen käyttänyt Google-videoiden katsomiseen. Täällä kun telkusta ei tule mitään muuta kuin silkkaa soopaa, olemme kieltäytyneet houkutuksesta hankkia oma vastaanotin ja siirtyneet vapaan median puolelle. Ollaan katsottu mm. monta 9/11-dokkaria. Ei ole hankalaa olla täysin vakuuttunut siitä, että koko farssi oli sisäpiirijuttu. Mutta joo, vaihtoehtoteorioista lisää ehkä myöhemmin.

Pieni päivitys toimistopolitiikasta: muistattekos kun tilitin meidän hirvittävästä puolalaisesta toimistosihteeristä heinäkuussa? Hän otti ja lähti vapaaehtoisesti elokuun alussa, ja olen ollut huomattavasti tyytyväisempi elämääni sittemmin. Viime viikolla vietin viisi päivää kauniissa Jasperin kaupungissa konferenssissa firman toisen ekotoksikologin Elainin kanssa. Emme ole ehtineet töiden lomassa hirveästi muusta puhumaan kuin....töistä, joten päästiin hieman kehittelemään strategioita. Olemme samalla aaltopituudella monessa asiassa, ja Elaine haluaa kanavoida paljon töistään minulle. Ei huonompi homma ollenkaan, sillä tiedossa on mielenkiintoisia hommia.

Oon taasen paremmin kuulolla (toivottavasti) lähitulevaisuudessa.

Big Five

2006-09-22T18:00:00.000+03:00

I'm a O76-C74-E86-A83-N7 Big Five!!

Big Five viittaa johtajuuden piirreteoriaan josta kuulin johtamisen luennolla viime viikolla. Puolileikillään luennoitsija oli laittanut nettiosoitteen kalvoihin. "Käykää testaamassa mitkä piirteet teillä ovat vahvoilla". Minähän kävin, tsekatkaa itse tuo linkki.

Teorian ajatuksena on, että tietyt persoonallisuuspiirteet ovat johtajatehtävissä eduksi; tietynlaisista persoonallisuuksista tulee helpommin hyviä johtajia kuin niistä, joilla piirteet eivät täsmää B5:n kanssa. Tästä seuraa, että johtajakoulutuksessa ihmiset ovat eri lähtöpisteissä, persoonallisuuspiirteitä kun ei niin vain omaksuta tai häivytetä. Voiko hyväksi johtajaksi kouluttautua vai ovatko jotkut aina vahvemmilla?

B5 vie pohtimaan ikuisuuskysymyksiä; ollaanko me tällaisia perimämme takia vai ympäristön vaikutusten (oli se sitten kulttuuri, ravinto tai koulutus) seurauksena? Joidenkin tutkimusten mukaan ainakin osa noista Big Five-piirteistä olisi perinnöllisiä. Fiilisteltiin Akin kanssa, että sitten meidän lapsista tulee ihan superjohtajia, kun meillä on molemmilla niin hyvät tulokset. (Vaatimattomiakin niistä tulee!)

Ainahan se on tiedetty että hyvillä tyypeillä menee paremmin ja lujempaa kun niillä muilla. Mutta yhteiskuntatieteilijä huomaa ahdistuvansa tämän uuden epäreiluuden edessä. Jos hyväksi tyypiksi voisi ympäristön puolesta päästäkin, mutta perimä pistää kampohin, niin itkuhan siitä seuraa.

Kumpi on hei tyypit epäreilumpi, luonto vai yhteiskunta?

Tuulta kaduilla

2006-09-19T09:20:00.000+03:00

Tänä aamuna herätessäni päässä soi Sillanpään "Kaduilla Tuulee". Saakeli. Yrittäkääpä pestä hampaita, syödä aamiaista, meikata niin että päässä vetää...

Kaduilla tuulee, asfaltti kiiltää.
Sinua yksin odotan, muiden jo tiedän nukkuvan
Kaduilla tuulee, sydäntä viiltää.
Sinulta paljon halusin, tänäänkö kaiken menetin?
Kaduilla tuulee.

Tunteet vain haaveita on.
Ne kulkee kuin tuiskut ja tuulet.
Ja rakkain on tuntematon.
Oman kaipuusi kuulet, sen seuraan vain jäät, kun kaiken muun menneen näät.

Siin on muuten Vexi Salmen sanat.

Täällä on syksy, kaduilla tuulee ja pudonneet lehdet tuoksuu.

***

Tämän postauksen perimmäinen tarkoitus on kannustaa päivittäisten mitättömyyksienkin kirjaamiseen muistiin ja muiden luettavaksi. Notch-notch, wink-wink.

Mainosärsyke

2006-09-14T16:37:00.000+03:00

Uncle Bensin mainoksessa iloisesti hymyilevä vaalea nainen kokkaa. Perhe tulee kotiin ja tuo mukanaan vieraita, poika kaverin pihalta, tytär luokkakaverinsa ja nainen lisää iloisena lisää riisiä kattilaan. Lopulta perheen pääkin saapuu ja viittaa kysyvästi mukanaan saapuvaan työkaveriin. Nainen nyökkää nauraen ja kantaa pöytään kukkurallisen kasarin risottoa. Jestas.

Saarioisten mainoksessa päiväkotiopettaja näyttää lapsille kuvia joihin liittyy kirjain. T niinkuin taikuri, P niinkuin palomies... Ja mitä tapahtuukaan kun lapsille näyttää kuvia kokista (kirjain K). Lapset huutavat "Ä!" ja opettaja on äimistynyt. Siis mitä!?

Mä olen turhautunut siitä rajoittuneesta ja 50-lukulaisesta nais- ja perhekuvasta jota ko. mainokset osoittavat.

En löytänyt firmojen sivuilta linkkejä mainoksiin. Olisitte voineet pöyristellä maailman toisellakin puolella.

Käkikellojen maassa

2006-09-11T11:57:00.000+03:00

Vietimme viikko sitten äidin syntymäpäivää koko perheen voimin Sveitsinmaalla Zürichissä. Tuli nähtyä pieni pala Alppeja sekä Sveitsin ja Saksan välinen raja. En ihmettelisi, jos huumeiden kuljetus Keski-Euroopassa olisi tavattoman yleistä. Eihän sitä tarvitsisi tehdä edes salaa, kun rajalla ei ole ketään virkavallan edustajia!
Jännittävää oli huomata myös, kuinka rikkaudet todellakin voivat keskittyä tiettyille ihmisryhmille. Kzun "naapurin" kaltaisia känniörvelöitä ei näkynyt juuri missään, lähinnä vain hienosti pukeutuneita pankkiireja (?) ja älyttömän hienoja autoja. Jos olisin enemmän materialisti, olisin jäänyt sinne vamppaamaan. Eipä niin, etteikö ajatus käväissyt mielessä... :D
Vaikka muutaman vallan ihastuttavan käkikellon näinkin, Heidi ja nahkahousut loistivat poissaolollaan. :(

Reissun aikana ehti myös tarkastella suhdetta omiin perheenjäseniinsä. Oli kerrassaan riemastuttavaa havainnoida, kuinka erilaisia lomanviettotapoja perheen sisällä voi olla. No, kun yrittää sitten yhdistää nämä kaikki niin (risti)riitojahan siitä syntyy.
Mitä tästä opin? Ensi kerralla matkustan ehdottomasti joko a) yksin tai b) kaverin/kavereiden kanssa.

HUPS

2006-09-05T16:32:00.000+03:00

Olen eilen ja tänään puuhannut HUPSin parissa (Henkilökohtainen UlosPääsy Suunnitelma, propsit akille tästä muunnoksesta) ja manannut Systeemiä. Kaltaiseni viime hetken väsääjä on pettymyksekseen saanut huomata, että kaukana poissa ovat ne leppoisat päivät, jolloin kurssille pääsyn takasi ensimmäiselle luennolle ilmestyminen. Tai toiselle, jos nukkui pommiin tai kuuli kurssista kaverilta Klixillä vasta ekan luennon jälkeen. Niinpä HUPSiin ei päätynyt tällekään syksylle kielten opintoja, tai vaikka Johtamisen sivuaineopintoja. Muiden kurssien kohdalla olen varmaan rajatapaus; sivuilla ei mainita ilmoittautumisesta mitään, mutta tarkoittaako se, että ilmoittautumisaika on jo päättynyt vai että ilmoittautumista ei tarvita? Valmistaudun argumentoimaan jälkimmäisen puolesta, jos luennoitsija uhkaa heittää ulos. Systeemi estää mun valmistumisen!

Ei mutta ihan oikeesti; on varmasti hyvä että kursseille osallistumista valvotaan jo vaikka kurssitilojen kokojen takia. Samalla se opettaa olemaan suunnitelmallinen, mikä ei varmaan myöskään ole turha ominaisuus. (Onko yliopiston tehtävä opettaa suunnitelmallisuutta? Haiskahtaa ala-asteelle.) Kuitenkin haikailen sen Platonin akatemian kaltaisen sivistyksen kehdon perään, jossa vapaat valkoiset miehet (?!) keskustelivat ja opiskelivat varmasti ilman mitään ilmoittautumisaikatauluja. Onnekseni filosofian laitos kunnioittaa perinnettä ja suurimmalle osalle kursseista tarvitsee vain ilmestyä paikalle. Mukava hengailu opiskelujen parissa ei enää sovi tehokkuusajattelun täyttämän Alma Materin pirtaan.

***

Ja nyt jotain Aivan Muuta; ehdottomasti paras vastaus vauvauutisia utelevien sukulaisten yms. tenttauksille:
"Emme ole saaneet vielä lapsia, koska mieheni laukeaa aina naamalleni."
(Courtesy of Kannun varapj Mäkisen tuparikutsu)

Aahhahhahhahaa, naurattaa vieläkin.

Omituista pankkitoimintaa

2006-08-30T02:54:00.000+03:00

Olen joutunut enevissä määrin perehtymään Kanadalaiseen pankkisysteemiin, joka kaikessa monimutkaisuudessaan jo melko hupaisa. Eilen yritin maksaa ensimmäisen kerran sähkölaskua, ja minulle kerrottiin voitonriemuisena, että laskun voi maksaa nykyään internetissä. No, ryhdyn toimeen ja saan kirjauduttua nettipankkiin. Saajan nimen jälkeen ikkuna kysyy saajan tilinumeroa, ja ajattelen että hehee tämähän on helppoa, tuossahan se lukee laskussa. Syötän tilinumeron ja summan, jonka jälkeen minua kiitetään maksusta.
Olen tyytyväinen noin minuutin ajan, kunnes tajuan että en syöttänyt viitenumeroa mihinkään kohtaan. Etsin sitä laskusta, ei löydy. Olen myös vakuuttunut, että sitä ei kysytty missään luukussa. Soitan Matille, joka selvittää minulle, että laskussa oleva tilinumero on meidän. En ymmärrä. Miten he saivat tietää meidän tilinumeron ja maksoinko laskun summan Matin tilille? Ei, kun sähköyhtiöllä on oma tili jokaiselle asiakkaalle. Tämä kuulemma helpottaa kaikkien elämää siten, että kuka tahansa voi maksaa laskun. Hämmästyttävän epäloogista.
Hassua on myös muuten se, että kun soittaa pankkiin, ei käytetän mitään tunnuksia, vaan asiakaspalvelutyyppi viettää pari minuuttia kyselemällä tietokoneen arpomia henkilö- ja tilitietokysymyksiä, joilla varmistetaan soittajan henkilöllisyys. Se tuntuu itse asiassa aika mukavalta, kun saa luotua ikään kuin henkilöhtaisen pankkikontaktin. Mutta ehkä kuitenkin kannatan tehokkuutta enemmän kuin inhimillisyyttä, ainakin jokapäiväisissä pankkiasioissa.

Klassikko

2006-08-28T14:05:00.000+03:00

(update 29.8.2006)

...näin väitti Porthanian vasta-avatussa Unicafessa jaettava flyeri. Olenko ainoa, vai ontuuko tuo slogan jotenkin? Iroaniaa unicafe-laatua kohtaan, vai vain tämän hetken tyypillisintä toteamuslause-iskee-parhaiten-mainosretoriikkaa, joka saa sanotun kuulostamaan niin tyylikkäältä?

Porthania on avaramman ja valoisamman oloinen. Puhtaat pinnat ja kuuleman mukaan täysin uusitut wc-tilat. Päivittelimme lounaan ääressä, että sinne meni kasa akateemista historiaa, kun vanhat vessakirjoitukset katosivat jätelavalle.

Samana päivänä puitiin mediassa laajasti hallituksen budjettiesitystä. Opiskelijoiden olojen parantamiseen oli varattu 0 euroa. Porthaniassa asiasta oltiin luonnollisesti pöyristyneitä. YLEn uutiset olivat paikalla tekemässä haastattelua, linkin takaa pits vielä löytyä (viime torstain uutiset, jossain puolen välin tienoilla). Aki kieltäytyi kommentoimasta asemaansa vedoten, mä tietämättömyyttäni, mutta onneksi joku oli saanut suunsa auki. Ja joo, vilahdetaan me siinä ruokajonossa taustalla kun jotain SYL(?) in tyyppiä haastatellaan.

Viime viikolla oli taiteiden yö. Käytiin porukalla katsomassa PMMP. Paikalla olleista n. 80 % oli naisia, mutta kyllä seurueeseen kuuluneet pojatkin tyttöenergiasta innostuivat. Uuden levyn pitäisi ilmestyä lähiaikoina, ja ainakin ennakolta kuullut punkrepäisyt "älä puhu jollet osaa" ja "kaikki miehet on rottii" vakuuttivat. Haastan muuten pastorin analysoimaan PMMP:n sanoitusten kristillisiä viittauksia ja merkityksiä.

Suomessa on elokuu parhaimmillaan. Illat on lämpimiä vaikka pimeää tulee taas aikaisemmin. Lauantaiyönä kotiin polkiessa ei tunnelmaa haitanneet edes tuhannet humalaiset teinit, jotka yrittivät selviytyä Kaisaniemen konsertista kotiin. Ihan söpöjähän ne.

Vapaakelluntaa

2006-08-23T05:53:00.000+03:00

Vaarallinen elämä

2006-08-23T04:59:00.000+03:00

Luin muutama päivä sitten paikallista City-lehden kloonia Fast Forwardia, josssa oli pieni juttu asuinalueestamme. Lähikiskamme, Calamata Groceriesin, omistajaa haastateltiin alueen huumeongelmasta. Kiskan asiakkaita on uhattu puukolla, hyllyjen väliin pissattu, ja omistajan äiti ei enää uskalla tulla käymään. Voi voi. Olen kyllä havainnut, että ympäristössä hiippailee kaikenlaisia epämääräisiä tyyppejä ja että kodittomia on melkein joka kadunkulmassa, mutta en ollut aiemmin kiinnittänyt huomiota siihen mitä monet edellämämainituista puuhavat. Matt kertoi istuneensa meidän parvekkeella, kun takakujalle ilmestyi kaksi nuorta kundia, jotka alkoivat kaikessa rauhassa poltelttelemaan crackia. Toinen katseli hieman huolissaan ympärilleen, mutta kun näki Matin parvekkeella, tyytyi vain vilkuttamaan. Uskon, että asian mittakaavaa liioitellaan tahallisesti tiedoitusvälineissä, mutta olen kuitenkin ruvennut entistä päättäväisemmin kävelemään kadulla ihmisten ohi enkä kulje takapihan kautta.
Vakkarikodittoman kärryt kolistelevat täynnä pulloja takakujaa pitkin joka aamu kello kolmen ja neljän välillä. Kohta varmaan havahdun hereille, jos kärryt _eivät_ herätä minua katsomaan kelloa ja toteamaan, että ah vielä saa nukkua.

P.S. Ei ollut vielä kuvaa varastossa itse takapihasta, joten parvekepanorama saa kelvata.

Kuvia: Summer of Rock 2006 & Purjehdus Merellellä

2006-08-14T11:51:00.000+03:00

Selvennykseksi; Simon vene, jolla taannoin purjehdimme, on nimeltään Merelle (hah, pun definitely intended). Veneellä on vaikea olla ilman että ois kalja kädessä. Se on vaan lähes mahdotonta.

Klaukkalan sydänmailla kesäillan rauha oli rikkumaton kunnes navetassa pääsi rock&roll valloilleen...

Oville pääsi muodostumaan jono. "Imagojono", täsmensi portsari.
Juholla oli keikalla päässään pyyhe. Hyvältä se silti kuulosti!

Na-na-naa-naa, naa-naa, na-na-na-na-naa-naa

2006-08-09T10:17:00.000+03:00

Juicy!
Nelosella kesäkuusta pyörinyt Desperate Housewiwesin toisen tuotantokauden mainostunnari jää päähän kuin Mikan faijan BMW. Lisäsin shaibesti käännetyt Täydelliset vaimot linkkilistaan, koska kaikkihan sitä katsoo. Jep jep, koukussa ollaan.

ps. ABC:n sivuilla voi tehdä Desperate Housewiwes-testin. Mä olin Bree. Pöyristyttävää!

Kalajuttu

2006-08-09T02:26:00.000+03:00

Viikonlopun bileet kuulostavat kovin hienoilta ja kesaisilta. Tuli mieleen se Lostarikeikka kun kaadoit paalleni tuopillisen vetta tanssipostimerkilla keikkuessamme, enka edes huomannut. Olin niin hikinen. Kotimatkalla kavit uimassa Kekkiksella, ma en voinut kun oli korva tulehtunut, hitto.

Vietimme Matin kanssa rentouduimme koko viikonlopun mokilla. Kavin snorkkeloimassa markapuvussa, ja heti minuutin vedessaolon jalkeen jarven jattilaishauki mollotti jo suoraan alapuolellani. Vetta oli vain noin metri, joten meinasi jopa paatunutta vesitieteilijaa hirvittaa, kun kyrmyleuka tuijotteli niin lahelta. Olisi siita saanut kanteleen poikineen, ja hyvat savelet kans. Ehdin siina virran vietavana miettia Iltasanomien kesa-artikkelia muutaman vuoden takaa, jossa kuvattiin miten pikkupojan varvas oli joutunut hauen puraisemaksi. Ja niin, kieltamatta myos tappajahain tunnari alkoi soida paassa, sydamen pampatuksen tahdissa. Lopulta hra. tahi rva. hauki paatti poistua paikalta tyylikkaasti peruuuttaen. Muutaman minuutin kuluttua ja hengityksen tasaannuttua kohtasin kymmenia ahvenia, hienoja ja vikkelia nekin.

Jetlaaki on tasaantunut, eika olo ole enaa niin epatoivoinen kaikkien tyojuttujen seassa. Nyt pystyn jo keskittymaan yhteen asiaan kauemmin kuin viisi sekuntia. Auttaa muuten kummasti.

Kekkonen ja Klaukkala

2006-08-08T10:09:00.000+03:00

Perjantai-iltana juhlittiin Antin kandia ja herran siirtymistä TAIKin huomaan maisteriohjelmaa suorittamaan. Kuohuviiniä kului ja donky-conga paukkasi Olarissa puolille öin. Jatkoimme keskustaan ja pilkun jälkeen vielä Kekkoseen uimaan vierailemassa olleen kanadalaisen Heatherin kauhuksi. Vaikka Kekkosessa on ennenkin pulikoitu, en ole koskaan todistanut tällaista massauintia. Olisikohan meitä ollut kymmenisen laskuhumalaista juhlijaa vedessä yhtä aikaa? Reissusta on myös kuvia, mutta päätin laittaa tuon diskreetimmän otoksen tähän (lainattu Helsingin kaupungin taidemuseon sivuilta). Tuolla siis oltiin, neljältä lauantaiaamuna.

Lauantaina järjestettiin "Summer of Rock '06" Suomen Klaukkalassa. VIP-festarit kavereille maatalon navetan vintillä, keikalla Pohjois Korea, Clementine, Clifton Sextet ja The Allahs. Ei pidä antaa vaatimattomilta kuulostavien puitteiden hämätä, sillä kyseessä olivat kyllä kesän ehkä parhaat bileet. Kuin Roskilde, mutta pienoiskoossa. Veneenrakentaja ystävineen oli tuunannut navetan keikkakuntoon. Äänentoisto oli kuin Tavastialla ikään ja valot loivat tunnelman kohdalleen illan pimetessä. Grilli pysyi kuumana koko yön ja anniskelu pelasi omin avuin. Yritän pistää muutaman kuvan tapahtumasta piakkoin.

Harmittaa suuresti, että olen näköjään tänä kesänä missannut monta Cliftonin keikkaa. Bändi toimii melkein paremmin livenä kuin levyllä. Biisit toki sujuvat molempina versioina, joten toivottavasti uusi levy saadaan purkkiin pian. Uudet kappaleet ainakin vakuuttivat. Onkohan Cliftonista tullut vähän iloisempi? Ihan kuin ranteita olisi viillelty enemmän ensimmäisillä EP:illä.

Clementinea (taipuuko se noin?) oli myös erittäin miellyttävää kuunnella. Hauskoja sanoituksia sekä kauniita sovituksia, ja Petran ääni kruunaa koko setin.

Pistetään tähän vielä lainaus Cliftoneiden biisistä "Kenen luona olit yötä?" Tällaista kuunnellessa oikein toivoo, että sataisi ja myrskyäisi, rakas olisi juuri jättänyt ja muutenkin menisi päin sirkkeliä.

"
ja koko maailma nauraa
heittää haavoihin suolaa
ettei voi lakata nuolemasta
teen lauluja erosta ja kuolemasta
ja hymyilen hiljaa
"

Oooh!

Fire!

2006-08-07T15:34:00.000+03:00

Aamulla töihin lähtiessä Töölön kaduilla tuntui savun haju. Radio Helsinki kertoi, että se johtuu tästä.

Makasiinien palosta lähtien tuliuutisiin on kiinnittänyt enemmän huomiota; Suomessa on tuntunut palavan koko ajan jossakin, tahallisesti sytytettynä tai muuten vaan. Poikkeuksellisen kuuma ja kuiva kesä on auttanut asiaa. Mietityttää myös, että onko paloja ollut oikeasti enemmän, vai olivatko makasiinien palo se kimmoke, joka sai median uutisoimaan tulipaloista isommin.

Pitäjänmäessä työpaikan ikkuna sijaitsee viidennessä kerroksessa. Ilma on pilvetön, mutta näkyvyys on hiukan utuinen. Savumerkkejä itärajan takaa?

Kallioon mä tahdon niin taas uudestaan

2006-08-01T05:21:00.000+03:00

Tuossa noin, tasan keskellä kuvaa, oksennuksen vihreillä ikkunanpielillä varustettuna, menneisyyden unelmakoti, maailmanpyörästä katsottuna.

A live

2006-08-01T00:54:00.000+03:00

Behold! She is still alive after a horrific 32-hour hippety-hop-around-the-globe. And even managed to recover lost baggage after 12 hours of the arrival. *Clap clap clap*

Novelties provided by this trip:
- Dusseldorf and Las Vegas airports
- Thunderstorm (2 pcs) and forest fire (1 pcs) from above
- Las Vegas hotels along the strip from above, twice
- A drunken lady not getting in trouble by calling the stewardess Biootch, three times, loud

Not so much. Honestly, next time I will take the shortest possible route, no matter what the cost.

Poljaa kun taalla toissa ei saa aakkosia paalle. Joka tapauksessa, lupaan toimittaa intel letkuelleja postauksia heti kun aivoni jalleen toimivat.

Pastori vastaa, osa I

2006-07-31T13:46:00.000+03:00

K: Rakas Pastori,Onko moraalitonta hengailla kesätöissä vain nostamassa mukavaa palkkaa, jos ei aio jatkaa koeajan jälkeen ko. duunissa? Ihan siis teorettiselta pohjalta.

V: Hyvä moraalin kanssa painiskeleva työntekijä!

Jokaiselle ihmiselle on onnettu vapaa tahto tai lähinnä vapaa ratkaisuvalta. Itsessään nämä molemmat ovat siis Hyviä Asioita. Niiden käyttö onkin sitten monimutkaisempi juttu, kuten olet arkielämässäsi havainnut. Keskiajan skolastikot - ennen nominalistista käännettä - katsoivat, että ihminen tahtoo ja pyrkii aina hyvään (esim. Tuomas Akvinolainen). Me nykyajan ihmiset tiedämme kuitenkin niiiin paljon paremmin... Vapaan ratkaisuvallan "suunta" ei siis läheskään aina ole kohti hyvää vaan sitä ohjailevat meidän ei-aina-niin-epäitsekkäät motiivimme. Miten on Sinun tapauksessasi? Mikä motivoi Sinua kuvailemaasi käytökseen?Sinun ei nyt auta muu kuin tutkailla sisäistä elämäänsi: Tekosi tarkoitus eli intentio ratkaisee tekosi moraalittomuuden ja sen vääryyden laajuuden. Kuten esimerkiksi haluatko vahingoittaa teollasi henkisesti/fyysisesti/taloudellisesti työtovereitasi tahi esimiestäsi?
Ihan teoreettiselta pohjalta voisi kuitenkin sanoa, että protestanttinen työetiikka ei taida olla Sinulle läheinen?

Kysymyksiä Pastorille

2006-07-28T14:40:00.000+03:00

Tämän postauksen kommentteina (nerokaasti nimetyn "this you say"-linkin kautta) voi esittää kysymyksiä siveysoppineelle Pastorille, joka kommentoi lukijoiden ja kirjoittajien moraalisia ongelmia blogissamme.

Laivanrakentaja / runoilija voi kenties väsätä aiheista myös virren.

How pure can soma be?

2006-07-27T12:51:00.000+03:00

During a work project at the university last spring i learnt a lot about academic culture. For example academic speeches; we, children of the university, are supposed to be so educated and smart, that the language of the speech we are listening, or speaking, is a minor detail. "The thought continues though the language changes" was a phrase i heard often. "A proper academic speech should be held at least by two, preferably by three different languages." So we heard a lot speeches, in finnish, swedish, english, german, french, latin and russian. It's a fine way to boast with your language skills, but i'm still not sure if we fine academic people still understood everything that was said. Probably not, but who are we to change the tradition?

This text was supposed to be a short explanations about the title of our blog. Shortly the idea was to find a name, a word, that would mean something in both english and finnish. We came up with some examples right away. We also went through some slang-dictionaries to find a word that would mean something dirty on either, preferably both languages. Finally we ended up with Soma Pure. This seems to be a compromise between some options, mostly because it doesn't make too much sense on either of the languages.

Fin - Eng
Soma - beautiful, cute, lovely, pretty.
Pure - to bite, chew, munch, etc. the 1st personal pronoun of imperative case (please correct me with this one if i'm wrong!) Also means puree on on some occasions.
So a rough translation would be something like "cute one, bite!" or "lovely mash", with some grammar mistakes.

Eng - Fin
Soma - keho, ruumis, solun tumallinen osa
Pure - aito, hyveellinen, paljas, pelkkä
Aito keho, hyveellinen ruumis, paljas keho... Nämähän ovat ihan hyviä mielleyhtymiä, vaikkakaan niillä ei tunnu olevan mitään tekemistä blogin sisällön tai kirjoittajien kanssa. Joudutaan myös sorkkimaan sanajärjestystä jotta mielekkyys ilmestyy.
"Pelkkä solun tumallinen osa" pääsee nimenä jo friikkilistalle.

So there you have it. The story behind the name. Short story made long.

(It is also pretty evident who of the writers has most boring time at work.)

archipelago - ärk-pl-g

2006-07-27T08:55:00.000+03:00

Helsinki on kaunis monista kulmista katsottuna, mutta yksi upeimmista täytyy olla mereltä päin. Eilen päästiin kaverin purjeveneellä kierrokselle Helsingin edustalle ja ensikertalaiselle purjehtiminen oli mahtava kokemus. Ei pelkästään se hiljainen eteneminen ja kauniit maisemat, mutta jo se mielenmaisema tuli tarpeeseen. Ystävän sanoin; purjeveneellä on jo perillä, kun köydet irroitetaan laiturista.

Meitä oli matkassa kapteenin lisäksi neljä miehistön jäsentä, joista vain kahdella oli vähän aikaisempaa purjehduskokemusta. Niinpä kuuntelimme hölmistyneinä kapteenin käskyjä tehdä venda tai jiippi, jotka yleensä vain tarkoittivat että pitää pysyä matalana ja poissa köysien päältä. Sivistyneesti olutta nautiskellen kiertelimme Helsingin edustalla ja arvuuttelimme mikä on turvallinen etäisyys puolustusvoimien saaresta laskea ankkuri. Merivesi oli pysähdyspaikalla +16-asteista, mutta sinne oli pakko ruuan päälle pulahtaa. Purjehtiminen taitaa olla aikuisten puuhaa; vasta kävelemään oppinutta taaperoa en veneelle päästäisi kuin mastoon sidottuna (eikä sekään taida olla kovin turvallista).

Ennätysnopeus taisi olla vähän vajaa 6 solmua, mutta meno oli leppoisaa ja tunnelma kohdallaan. Jos rikkaus osuu kohdalle, ostan purjeveneen toveri veneenrakentajalta ja opettelen purjehtimaan.

Yritän iskeä kuvia eilisestä reissusta tänne piakkoin ja muutenkin moderoida tätä blogia vähän enemmän meidän näköiseksi. Älkää siis odottako ihmeitä hetkeen ;)

a vaus

2006-07-24T22:01:00.000+03:00

Tämä on blogi jota päivitetään akselilla Helsinki-Calgary. Päivittämässä ovat hydrobiologi, valtiotieteilijä, veneenrakentaja, siveysoppinut ja yksityisyrittäjä. Kieli vaihtelee päivittäjän mukaan. Ajatuksena on, että vähintään kerran viikossa kuullaan Helsingistä ja Calgarysta. Mukana myös teemanumeroita, esim. siveysoppinut kommentoi moraalisia ongelmia joita ilmenee eri mantereilla.

Odotamme jännityksellä mitä tuleman pitää.

Welcome aboard. This is a regional train from Helsinki to Calgary.